Kyllä varmaan blogin keksijöitä hävettäis jos tietäisivät mun”tyylistäni”.. Kuukausien tauon jälkeen päivitetään yli puolen vuoden takaisia tapahtumia.. 
No, parempi se kai on myöhään kun ei milloinkaan ja kukin tyylillään, vai mitä? 
Minun kaikki liikenevä enrgia on tuntunut syksyn ja talven aikana menneen uuteen työhön ja opiskeluun. En muista koskaan olleeni näin väsynyt. Mutta nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä ja tuntuu että voisi jo jäädä energiaa muuhunkin kivaan!
Koirien treenaus on ollut lähes täydellisellä paussilla syksystä lähtien. Lisäksi viimeiset kolmisen viikkoa Peto on ollut “saikulla” eli pakkolevossa pienen lihasrevähdyksen takia. Sillä kun sitä energiaa riittää niin on kyllä ollut melkoista hommaa koittaa saada pysymään aloillaa ja lenkkeilemään ainoastaa hihnassa, mitä normaalisti ei yleensä ikinä tehdä. No, tulipahan todettua että pennunpahanen ei osaa kulkea hihnassa alkuunkaan. Ollaan sitä nyt vähän petrattu. Tosin kun energia pursuaa muutenkin yli äyräiden on hihnakävelyn opettelu ollut pojalle vaativaa. Muutaman kerran ollankin menty niin että päästän Petsun hihnasta vapaaksi ja pyydän kävelemään vierellä. Tämä sujuu ongelmitta – mutta odotas kun laitetaan hihna kaulaan niin johan puskee taas veturi liikkeella. Mutta nyt sujuu jo hienommin – ainakin enimmäkseen
Tammikuun lopulla käytiin vierailulla Turussa kavereiden luona ja Peto ja Robi tapasivat taas pikkuista Jalo-tipsu kamuaan. Jalo kirjoittelee nykyään ihan omaa blogiaan http://jaltsalandia.blogspot.com/ ja sujuu pikkuveijarilta varsin kivasti. Mietin josko munkin pitäis antaa poitsujen ite kirjotella päivityksensä niin sujuskohan tää yhtään paremmin..?
Kommentit