Tallihommissa

Perjantai 9.4. vietettiin Pedon kanssa tallilla. Yhdeksi mentiin ja iltakahdeksaan asti touhuttiin. Mä olin tutustumassa tulevan työpaikkani normipäivään, eli mm. tallien tekoa, ratsastajien auttamista tuntien alussa, heinien ja vesien viemistä pihattotalleihin, hevosten sisälleotto ja iltaruokinta. Peto hääräsi mukana. Ulkotelleja tehdessä se oli purukasalla kaivelemassa, ja aina kun vei kärryllisen lantalaan, se tuli perässä. Aikaas monta kakkapalleroa taisi mennä Pedon kurkusta alas. Vesisankoja täyttäessä Peto leikki vesiletkun kanssa ja tunki kuonoaan sankoihin. Välillä tuli hepuli karsinassa, pentu levitteli minun juuri valmiiksi saaman siistin pahnakasan ympäriinsä, kaivoi sitä vimmatusti ja juoksi taas ympyrää.

Tallikoirat ei vieläkään oikein osannu suhtautua tähän uuteen tunkeilijaan niiden reviirillä, mutta tämä oli vasta toinen kerta kun tapasivat. Tara-koira uskalsi tulla lähimmäs Petoa ja pienen pieni leikkikin syntyi. Suurimman osan ajasta Tarakin kuitenkin haukkui hämmentyneenä. Peto ei ollut moksiskaan vaikka tallille tullessamme vastassa oli neljän koiran lauma karvat pystyssä haukkuen. Hetken Peto katsoi niitä ihmeissään ja syöksyi sitten joukkoon kuin sanoen: “Terve, mä olen mä ja tulin tänne leikkimään! Mitäs te siinä haukutte?” Tallikoirat hämmentyi tästä ja menivät Petoa karkuun. Hassut ei osannu yhtääs suhtautua uuteen tulokkaaseen. Mutta eiköhän ne siitä tutustu ja vaikka kaverustukin joskus, koko kesä on sitten aikaa

Lampaita Peto kävi myös taas ihmettelemässä, kuonojen nuuhkinta, ja sitten äkkiä kauemmas. Lampaat ihmetteli myös Laitumelle Peto ei enää uskaltanu, jos oli heppoja näkyvissä. Sitten kyllä kun hepat oli muualla niin tuli sinnekin haistelemaan. Tallikissalta Peto meinasi saada nenilleen kun oli liian utelias. Ensin haistelivat kuonoista mut sit Peto innostu että tämän kanssahan voisi leikkiä, mutta ei ollu kissa samaa mieltä. Köyristi selkänsä ja sähähti, josta Peto vain innostui. Kutsuin sitä siinä vaiheessa pois, ehti kissa vielä tassulla huitasta mut ei onneks osunu. Peto tuli kiltisti kutsusta luo.

Lantakikkareiden lisäksi Peto söi kissanruokaa ja heppojen leipiä aikamoiset määrät, vaikka kuinka koitettiin ne korkealle nostaa niin aina pääsi uudestaan käsiksi. Mutta kuluttipa se myös paljon, illalla oli aivan naatti. Nukkui automatkan kotiin ja kotiin päästyä simahti heti eteiseen ja siinä oli vielä minunkin mennessä nukkumaan.

Molemmat oltiin väsyneitä mutta onnellisia ihanan päivän jälkeen