Hauholla WT Weekendin yhteydessä järjestettiin  WT-Mestaruuskoe. Me startattiin alokasluokassa ja korkattiin samalla kisauramme  Kokeeseen osallistui yhteensä 98 koirakkoa, alokasluokassa 35, avoimessa luokassa 21 ja voittajaluokassa 42 koirakkoa kisaamassa mestaruudesta.

Me kisasimme numerolla 18 ollen kahtia jaetun alokasryhmän toisen ryhmän toisena suorittava koirakko. Suoritimme Pauliina Aholan rastit 3. ja 4. ensin ja luonastauon jälkeen jatkoimme Miso Sipolan rasteille 1. ja 2. Yhdellä rastilla oli kerralla puolet alo ja puolet avo luokan koirista. Eli vajaa 30 koirakkoa odoteltiin yhdessä vuoroamme pellolla rastipaikan lähellä. Kaikkien luokkien kaikki rastit olivat samalla isolla pellolla jotan laukauksia kuului jatkuvasti joka suuntalta ja koiria pyöri alueella yhteensä se vajaa 100. Siinä jo oli Pedolla ihmettelemistä!

Rasti 3. Lähiaku

Meidän ensimmäisessä tehvävässä neljä damia oli pellonreunan pusikossa ja kaksi piti saada talteen. Koira lähetettiin hakualueelle noin 30 metrin päästä pellolta. Ensin soi sorsapilli, laukaus metsän suuntaan ja tuomarin luvasta noutoon. Laitoin Pedon eteen-käskyllä (koska kuulin edellisen kilpailijankin niin tekevän) pellonreunaan ja heti pusikon puolella  lähihakuvihellys. Palautuksessa Peto tuli hienosti sivulle. Sitten seuraamista vajaa 10 metriä jonka aikana taas sorsapilli, laukaus ..ja Peto jähmettyi niille jalansijoilleen. Muistutin sitä “sivu”-käskyllä ja Peto hypähti takas oikealle paikalle. Tuomari antoi luvan lähettää noutoon ja toinen dami löytyi vielä ensimmäsitäkin nopeammin.

Peto olisi kyllä varmasti mennyt sinne pusikkoon ihan hae-käskylläkin, tuli varmaan turhaan enemmän käskyjä näin. Damit olivat kuitenkin varmaan noin 20×5 metrin alueella metsänreunan suuntaisesti kun mekin on harjoiteltu että lähihaussa pitäisi pysyä n. 10×10 metrin alueella. Pääasia kuitenkin että damit saatiin taltteen vauhdilla. 15 p.

Rasti4. Ohjaus ja markkeeraus

Tehvävä taas pellolta pellonreunaanpäin. Ensin ohjaus, dami oli metsänreunasssa olevan kiven vasemmalla puolella, matkaa vajaa 30 metriä. Minä käsitin tuomarin puheista että dami olisi metrin pari kiveltä pellolle päin. Peto lähti hyvin mutta kaartoi sitten hieman vasemmalle. En sanonut mitään ja kaartoikin heti takas oikealle lähemmäs kiveä, jolloin äkkiä pillitin lähihakua. Peto kuunteli pilliä ja dami löytyikin aivan kiven juuresta. Lähettää olisi siis kannattanut suoraan kivelle. Lisäkäskyjä ei kuitenkaan tarvittu vaikka linja olikin hieman kaarteleva Palautuksessa Peto kaartoi ampujan kautta, muuten hyvä luovutus. Samasta lähetyspaikasta jatkettiin, laukasu metsän suuntaan ja metsästä heitettiin dami melko syvälle metsään. Heitto näkyi hyvin. Peto kävi ensin hakulinjalle olleen heittäjän damikassilla, kun ei sielät mitän saanut (heittäjä nosti sen maasta ylös), kävi noutamassa markeerausdamin. Palautus taas ampujan kautta, muuten hyvin. Tuomarin sanoin: iloisesti ja vauhdikkaasti työskentelevä koira jonka työskentelyä on mukava katsella   16 p.

Rasti 1. Ykkösmarkkeeraukset linjaan

Lounaan jälkeen Pedon kierrokset oli selvästi vähän nousseet. Kun heti toisena menimme tämän rastin lähetyspaikalle, se kävi jo melkoisen kuumana. Ensimmäinen markkeeraus tuli vajaan 30 metrin päähän pellon reunaan. Pedolla oli vaikeuksia pysyä nahoissaan. Se nytkyi paikoillaan kun sorsapilli soi, kun ase lauksesi, kun dami putosi maahan, kun tuomari sanoi lähetysluvaksi meidän numeron. Joka nytkähdyksellä mun sydän hyppäsi kurkkuun, mutta seisoin hiljaa paikoillani. Luvan saatuamme odotin vielä hetken ja lähetin raketin sitten matkaan. Palautus tuli sitten komean kaarroksen saattelemana ja ihan hieman käänsi päätä pois luovutuksessakin, kierroksia oli! Seuraava dami tuli samaan linjaa kuin ekakin, jutta pidemmälle metsään niin, että ensimmäinen paikka piti ylittää tätä  hakiessa. Siinä ei Pedolla ollut mitään vaikeuksia, mutta nytkähtely oli ehkä jopa pahempaa kuin ensimmäisellä damilla.  Katsojatkin oli jännittäneet että ei kai se vaan karkaa paukkuun. Ei kuitenkaan lähtenyt, vaikka taisi tässä jo nytkähdellä muutama kymmenen senttiä eteenpäin.   15 p.

Rasti 2. Kakkosmarkkeeraus/muistimarkkeeraus

Meidän päivän viimeinen tehvävä jatkui samalta lähetyspaikalta kuin edellinen tehtävä. Ensin tuli markeeraus pellonreunaan, tietenkin laukauksen saattelemana. Se jätettiin muistiin, käännyttiin 180 astetta, seuraamista kymmenisen metriä. Seuraaminen oli karmeaa, Peto edisti varmaan melkein metrin ja kuono maahan, ilmaan, maahan, ilmaan… Kesken seuraamisen tuli tähän suuntaan laukaus ja heitto vastakkaiseen metsänreunaan ison kiven viereen, matkaa viitisenkymmentä metriä. Laukauksella Peto jähmettyi taas, nyt siis siihen vajaan metrin päähän minusta. Tuomari antoi luvan noutoon ja en alkanu käskeä sitä siitä sivulle vaan laitoin vain noutoon. Sivulle ottaminen olis saattanu rauhoittaa mutta olisko se tullu kun oli niin kierroksilla.. No, Peto ilmeisesti markkeerasi vähän pitkäksi ja juoksi kiven ohi metsän reunaan mistä alkoi hakea. Melko laajalta, ehkä 20x20m, alueelta etsi. Jälkiviisaana olisin heti voinu puuttua kun ja lähihakupillittää kun oli juoksemassa kiven ohi.. Lähti sitten tulemaan himan takasin päin ja saikin vainun damista, eteni hienoa siksakkia kiveä ja damia kohti. Ei ilmeisesti kuitenkaan hermo kestänyt vaan jätti kesken ja painui taas siihen metsän reunaan. Sitten sai vainun ja kävi noutamassa heittäjän jalkoihinsa jättäneen toisen damin! (minä ei siis olisi kuulut olla siellä) ja toi sen. Tuomarin sanoin: toimitsijan virhe kun dami oli sinne jäänyt, mutta koska toimitsija seisoi ainakin parinkymmenen metrin päässä kivestä ei työskentelyä oikein voinut markkeeraukseksi sanoa. Ja se seuraaminen.. No, yksi dami oli vielä hakematta. Näytin Pedolle suunnan ja laitoin hae-käskyllä viimeiselle damille. Tässä ei ollut mitään ongelmaa, muisti pelasi ja dami saatiin talteen. Palautus oikein kunnon kaarroksella, puutuin siihen ja kutsuin sivulle.   7 p.

yht. 53 p.  -> ALO 3

Päivä oli oikein mukava. WT on hyvin sosiaalinen laji kun kaikki odotellaan vuoroa yhdessä ja suoritataan tehtävät rasteittain. Vaikka kakkostulos ei jääny kauas (toinen koirakko oli saanut 52 p. ja alo2, ilmeisesti koska kaikista tehtävistä vähintään 10p. ja meillä yksi meni alle 10p. niin ei kai voi saada kakkostulosta) niin ei harmita, koska ei kuitenkaan olla harjoiteltu tällaisia henkisesti näin kuormittavia tilanteita.

lisäys: kakkostuloksen raja on 8p. eli pienestä oli kiinni!

Tässä vielä ote WT-säännöistä;  arvosteltavat ominaisuudet:

“Noutaja seuraa tiiviisti ohjaajan sivulla, on hiljaa ja pysyy paikallaan ilman että koiran ohjaaja joutuu kiinnit- tämään huomiota koiraan.

Noutajan tulee esittää hyvää hakutyötä, oma-aloitteisuutta, vainunkäyttöä ja ”riistanlöytökykyä”. Se ei saa välttää minkäänlaista maastoa ja sen pitää mennä veteen kehotuksitta.

Hyvä paikallistamiskyky on tärkeä asia. Koiran tulee tarkkailla valppaana laukausten suuntaan ja painaa mieleensä putoamispaikat. Suoraviivainen, itsenäinen eteneminen pudotuspaikalle sekä nopea dummyn löytäminen ovat merkki erinomaisesta paikallistamiskyvystä.

Kun koira lähetetään noudolle, jonka putoamista sillä ei ole ollut mahdollista nähdä, tulee sen halukkaasti totella käskyjä ja toimia hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa. Yleensä parhaat koirat tarvitsevat vähiten ohjaamista ja saavat vaikeatkin tehtävät näyttämään yksinkertaisilta ja helpoilta.

Löydettyään dummyn noutaja suorittaa oma-aloitteisen, nopean ylösoton, palauttaa nopeasti pehmeällä, tasapainoisella otteella sekä luovuttaa ohjaajalle käteen. Ei ole kovin suuri virhe jos koira laittaa dummyn maahan parantaakseen otetta.”

Sosiaalinen osuus:

ennen-kuva:

 ja ohjaajaa jännittää!

Kuvaaja ei saanut yhtäkään nouto-kuvaa..

koepaikalla

lokki on noudettu

kohta hakuun..

Peto tarjoili jännitystä. Lähti vauhdilla heittovarisksen hakuun, otti spontaanisti ja lähti tulemaanvauhdilla takas. Puolimatkassa sylkäs lennossa vaakun maahan. Tuomari kävi heittämässä varista uudestaan. Peto kusi puun juureen ja kieri mättäällä. Minä kiellän tiukasti, ja oon jo varma että tää oli tässä. Tuomari heittää varista uudestaan, Peto ottaa sen ja tuo mulle. Sitten haku lähtee pikkuhiljaa käyntiin. Varikset tulevat metrin-parin päähän minusta (edelleen lennosta sylkäisten). Koko ajan Peto parantaa työskentelyä ja viimeisen variksen saan käteen toimitettuna! Ranta ja vene vetää kerran uudestaan pois hakualueelta päin. Peto on kuitenkin hyvin hallinnassa ja helposti ohjattavissa takaisin oikealle alueelle. Karmea oli kyllä se jännitys että tuleeko se sieltä variksen kanssa vai ilman. Joka kerta kuitenkin saaliin kanssa palasi, ei kertaakaan tyhjänä.

jäljelle jatketaan!

ilmeeni kertoo kaiken

jäljestys sujuu kuin tanssi ja saan saaliin kauniisti käteen. Läpi on! Jihuu!

Pammukan Veli Kulta NOU1

arvostelu:

 

Talven treenitauon jäljiltä Peto ei ottanut enää variksia suuhunsa. Tätä treenattiin sitten kesän mittaan, alkuun niin, että Robi päästettiin aina heti noutoon jos Peto ei spontaanisti tarttunut varikseen. Kateus-kikka toimi pian ja Peto alkoi taas ottaa vaakkujakin. Pikkuhiljaa, Robi aina valmiina “väijyssä”, saatiin variksenkantomatkaa pidennettyä. Harjoittelimme lähinnä pelkästään kiihdyttävillä markkeeraustehtävillä ja starttipyssyn kanssa, niin että varikset yhdistyisivät Pedon mielestä erityisen kivoihin asioihin. Pikkuhiljaa tulos alkoi onneksi näkyä. Ehkä sittenkin olisi mahkuja taipparit läpästä vielä tänä vuonna!

Kesällä veneiltiin paljon Näsijärvellä ja reissattiin ja mökkeiltiin ainakin kolmella eri mökillä, kesäkuun alussa vajaa viikko Ruovedellä, juhannuksena Laukaalla, heinäkuun lopulla Viitasaarella. Käytiin Turussa ystäväkoira Jaloa ja emäntäänsä tapaamassa. Kuopiossa piipahdettiin ihmettelemässä Pedon pikkusisaruksia.

Robia puri kyy huuleen vattupuskassa. Urheasti käveli autolle, ja ajettiin lääkäriin. Nestehoitoa pari päivää, vastamyrkky ja kunnon kipulääkkeet auttoi ja Ropsu toipui nopeasti. Tänä kesänä Robi on erikoistunut mustikoiden ja vattujen syömiseen suoraan puskista ja välillä ei meinattu päästä lenkeillä eteenpäin kun Ropsis oli löytänyt hyvän apajan

Peto sai uimisesta taas ihottumaa, lääkeshampoilla pysyi jokseenkin kurissa. Ruokavaloi vaihtui kesäkuun alusta kaupan allergiaruuista kotiruokaan, pääraaka-aineina keitetty peruna ja alkuun poron liha, sittemmin ja edelleen hevosen liha. Antibioottikuuri tarvittiin kuitenkin elokuussa, kun rapsutteli sen verran enemmän. Tästä todennäköisesti seurauksena hiivatulehdus korvassa, joka meni sitten ab:n lopetuksella ja paikallishoidolla ohi. Näin syyskeleillä tassuissa pientä tulehdusta, mutta se pysyy kurissa lääkeshampoilla ja muulla paikallishoidolla. Uimista ei kuitenkaan Pedolta kielletty, koska se on NIIN sen lempipuuhaa – ja Robin kanssa riehuminen

soutuveneellä harjoitelttiin Pedon kanssa veneestä hyppäämistä sekä takaisin veneeseen tuloa – hienosti sujui!

Robi on käynyt pesemässä grillin.

Peto ja pikkuveljensä Antton (Pammukan Antton Nopsajalka)

menossa....ja tulossa, tuuh.

Kyömykuono kyyn iskun jäljiltä

Muutto omaan rivitaloon Kangasalan Ruutanaan!

Lenkin jälkeen uudessa kodissa

Tohvelin tuhoajat

Robin normikellahdus

Robin paikka kun otetaan eväät esille..

…samaan aikaan Peto kalastaa olutjääkaapilla

Talvi on viehdoin kahlattu yli, jee! Kevään tullen ollaan Pedon kanssa oltu oikeen mielenkiintoisissa nometreeneissä. Maaliskuulla Hannele ja Teppo Pekkanen kouluttivat Pammukkalaisia Kuopiossa, vielä kauniilla keväthangilla. Koko koiraperhe (Välke, Arska, Vilke, Taiga, Vipinä, Nelly ja Peto) oli silloin koolla, ensimmäistä kertaa

Huhtikuussa kokoonnuttiin taas Pammukkalaisten kanssa, nyt mietä tulivat kouluttamaan J ja T Koskiahde, Välkkeen veljen Jymyn perhe. Taas oli kivoja treenejä ja loistavaa seuraa koko viikonlopun.

Ollaan käyty oman yhdistyksen nometreeneissä ja tokotreeneissäkin muutaman kerran.

“Kisaura” on avattu Mäntän talvinomen ja Pirkan Damien merkeissä. Mitenkään suurta menestystä ei saavutettu mutta oikeen hyvää kokomusta jäi taskuun, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kun tietää mitkä on ongelmia

On osallistuttu palveluskoirien tottistreeneihin ja käyty BH-kokeeseen tähtäävä kaupunkiosuus kurssi. Vappulauantai tuli vietettyä Golden Ringin Nome-viikonlopussa itävaltalaista kultsuohjaajaguru Kurt Becksteineria kuunnellen ja mielenkiintoisia treenejä seuraten.

Vielä on paljon treenattavaa mutta kyllä me sentään jotain jo osataankin

Pammukkalaiset

Eväsretkellä

Kyllä varmaan blogin keksijöitä hävettäis jos tietäisivät mun”tyylistäni”.. Kuukausien tauon jälkeen päivitetään yli puolen vuoden takaisia tapahtumia.. No, parempi se kai on myöhään kun ei milloinkaan ja kukin tyylillään, vai mitä?

Minun kaikki liikenevä enrgia on tuntunut syksyn ja talven aikana menneen uuteen työhön ja opiskeluun. En muista koskaan olleeni näin väsynyt. Mutta nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä ja tuntuu että voisi jo jäädä energiaa muuhunkin kivaan!

Koirien treenaus on ollut lähes täydellisellä paussilla syksystä lähtien. Lisäksi viimeiset kolmisen viikkoa Peto on ollut “saikulla” eli pakkolevossa pienen lihasrevähdyksen takia. Sillä kun sitä energiaa riittää niin on kyllä ollut melkoista hommaa koittaa saada pysymään aloillaa ja lenkkeilemään ainoastaa hihnassa, mitä normaalisti ei yleensä ikinä tehdä. No, tulipahan todettua että pennunpahanen ei osaa kulkea hihnassa alkuunkaan. Ollaan sitä nyt vähän petrattu. Tosin kun energia pursuaa muutenkin yli äyräiden on hihnakävelyn opettelu ollut pojalle vaativaa. Muutaman kerran ollankin menty niin että päästän Petsun hihnasta vapaaksi ja pyydän kävelemään vierellä. Tämä sujuu ongelmitta – mutta odotas kun laitetaan hihna kaulaan niin johan puskee taas veturi liikkeella. Mutta nyt sujuu jo hienommin – ainakin enimmäkseen

Tammikuun lopulla käytiin vierailulla Turussa kavereiden luona ja Peto ja Robi tapasivat taas pikkuista Jalo-tipsu kamuaan. Jalo kirjoittelee nykyään ihan omaa blogiaan http://jaltsalandia.blogspot.com/ ja sujuu pikkuveijarilta varsin kivasti. Mietin josko munkin pitäis antaa poitsujen ite kirjotella päivityksensä niin sujuskohan tää yhtään paremmin..?

Kasvattaja järjesti meille pennunomistajille BH-koe kurssin loppusyksystä. Tähtäimenä olisi meilläkin Pedon kanssa kyseistä titteliä ensi keväänä havitella.

Ajelin poitsun kanssa perjantai-iltana töiden jälkeen veljelleni Jyväskylään yökylään, josta lauantai-aamuna suuntasimme Kuopioon. Ensiksi tehtiin “pakolliset” noutotreenit. Eihän me noutajaihmiset voida treffata ilman noutotreenejä

Ensin tehtiin riistalla. Alkuun markkeerauksia variksilla. Ensin ei meinannut uoda mulle asti vaan pudotti parin metrin päähän. Vähän motivoituna saatiin ottamaan takas suuhun ja käskyllä sain saaliin käteen. Hakuruudusta Peto haki variksia myös, olisko ollut 4 kappaletta. Ojan ylitys hakuruudussa ei tuntunut missään.  Sitten vielä markkeerauksia avoimemmalla paikalla puskan taakse isolla lokilla. Jännitin ottaako suuhun mutta näin vain hienosti otti ja sain saaliin käteen asti! Jee!

Markkeerauksissa ja harjoituksissa missä koirat noutaa vuorotellen paineistuu kovasti. Niin tälläkin kertaa – tällaisia harjoituksia pitäisi kyllä saada tehtyä tosi paljon..! Aloitettiin järjestäytymällä riviin ja heittäjä meni n. 10 päähän. Tehtiin noutoja vuorotellen ja haettiin dameja pois itsekin jos koirat ei rauhallisia (muut oli paitsi Peto, kävin itsekin aika monta hakemassa ja Pedon piti istua paikallaan). Peto varasti monta kertaa. Tehtiin useita toistoja niin että jos varasti, heittäjä keräsi damin pois ja minä ojensin koiraa. Välillä sit pysyikin nätisti mutta innokkuus meni välillä niin yli ettei nähnyt tai kuullut mitään muuta kun tuijotti damia niin pakkomielteisesti. Eli tässä tarvitaan harjoitusta vielä ja paljon. Mut kivaa oli Tämän jälkeen käytiin pitsalla ja jatkettiin kohti harjoitushallia.

Hallilla saatiin kurssimateriaalia mitä BH-koe sisältää ja miten asioita lähteä opettamaan. Ensin koirat sai rauhoittua ja käytiin samalla materiaalia läpi. Opeteltiin seuraamiskaaviota ilman koiraa, samoin seuraamisen käännöksiä. Hyvä oli joutua ihan miettimään että kummalla jalalla tekee käännökset ja kuinka täyskäännös vasempaan onnistuu. PK-puolella täyskäännöksen suuntaa ei saa valita vaan se kuuluu tehdä just vasemmalle. Sit koitettiin koirien kanssa. Pedon seuraaminenhan on vielä aivan alkutekijöissään kun jouduin vaihtamaan siihen vielä käskysanaakin kun alkusyksystä mua autettiin tajuamaan että oon käyttänyt samaa seuraa-käskyä sekä toko että nome puolella (!) niin ei ihme jos koira on pihalla että kuuluuko pitää kontaktia vai ei.. Ja perusasennon oon opettanut liian eteen, vanhan mallin mukaan. Kun koitettiin oikeata paikkaa niin kyllä tuntui että koira on tosi takana! Eikun korjailemaan tätäkin vaan.

Sitten katsottiin vielä miten istumiset ja maahanmenot sujuu liikkeestä ja koeteltiin rajoja paikalla pysymisessä. Pedon maahanmeno on tosi vahva, sitähän onkin harjoiteltu, ehkä jopa liikaa tai ainakin liian yksipuolisesti koska pari kertaa Peto ennakoi selvästi. Tätä täytyy harjoitella myös koira ohjaajan oikealla, koiran edessä jne. Liikkeestä istumista ei vielä olla harjoiteltu, istuminen noin muuten kyllä sujuu hyvin. Paikallaolossa tosiaan kokoeiltiin varovasti missä raja menee. Muista koirista ei ottanut minkäänlaista häiriötä. Hieman oli levoton kun kävelin sivukta sivulle koiran edessä. Taakse en mennyt, luulen että sitä ei olisi kestänyt. Pää kääntyi sen verran hyvin mukana mun liikkeessä, mutta aika pitkälle sivulle kuitenkin pääsin asennon muuttumatta.

Lopuksi päästiin vielä agilityradalle. Uusina esteinä harjoiteltiin keinua ja puomia. Erityisesti kiinnitettiin huomiota kontaksien harjoitteluun, joka tällaisilla vauhtihirmuilla onkin tosi tärkeetä. Peto oli innoissaan, kuten arvata saattaa

Tämä näky odotti töistä kotiintulijaa eräänä syyskuisena iltapäivänä.

Rakas Kekkuli täytti 1vee 8.9.2010. Lahjaksi sai uuden ihkun lelun, joka nyt on kyllä jo tuhottu, muuta kesti yllättävän pitkään.

 

Uusi työ on vienyt minun energian ja koirien treenaaminen valitettavasti jäänyt kovin vähälle. Joitain treenejä sentään on saatu tehtyä.

Nome puolelta on harjoiteltu ainakin seuraavaa; linjalähetyksiä pitkällä suoralla metsätiellä – reilun 100m matkalla ja motivoidusti, eli koira näkee kun dami jätetään tien varteen, jatketaan matkaa eteenpäin ja suoran päässä lähetetään hakemaan. Tässä menee kovaa ja suoraan ja palautukset myös olleet hienoja, lähes tai jopa yhtä kovaa tulee takaisin! Myös malttia ammuttaessa harjoiteltiin. Markkeerausten yhteydessä starttipistoolilla ammuttiin, Peto otti kyllä painetta mutta pysyi “hanskassa” kuitenkin. Tällä treenikerralla vedettii Pedolle myös n. 80-100m jälki kaninkarvadamilla sivutuuleen kumpuilevaan sammaleiseen metsään. Suoriutui helposti ja palautti kauniisti.

Pellolla ollaan käyty harjoittelemassa linjoja ja markkeerauksia. Ojan ylitykset ovat pojalle vielä vaikeita, yksi oja menee ja markkeeraukset hakee useammankin perättäisen ojan yli. Linjat on tehty usein niin että tuttuun markkeerauspaikkaan heitetään koiran näkemättä dami. Peto lähtee linjaan hyvin mutta monesti on jäänyt ekan tai tokan ojan jälkeen tekemään lähihakua, liian aikaisin siis, vaikka “reitti” olisikin jo tuttu.  On sitten lyhennetty matkaa silloin kun välissä on ojia. Ilman ojia ei ole ongelmaa edetä kauaskaan. Täysin sokkoja linjoja ei olla vielä tehty.

Linjaa on harjoiteltu myös kelloharjoituksella. Ilman ojien ylityksiä ei ole ongelmaa ja kuuntelee myös minun lähihakupillitystä hyvin, mutta jos mukana ojien ylityksiä, ei taidot vielä ihan riitä. Nyt olen kyllä jo vähän alkanut vaatiakin, jos lähtee ihan mihin sattuu niin pysäytän ja ohjaan uudelleen. Välillä tuntuu että jalat menee nopeammin kuin kuono ehtii nuuskia ja tällöin pysäytys istumaan on tuntunut ihan hyvältä rauhoittaen menoa hieman.

 

Robista tuli harvahammas. Torstaina 9.9. poistettiin yläetuhammas. Hammas oli katkennut, ollut varmaan jo jonkun aikaa. Tämän hampaan viereisen hampaan ikenessä on patti, josta otettiin samalla koepala. Katkennut hammas taas oli vähän tulehtunut joten piti poistaa. Aamulla Robi vähän valitti ja luulin että sillä on kipuja. Mutta se olikin vain suuren suuri nälkä

Tänään saapui Robin ienpatin patologiset tulokset: Ei ole kasvain! Huh.. Se on arpikudosta jossa on märkäinen tulehdus. Eli ilmeisesti alkanut kasvattaa arpikudosta silloin kun se poistettu hammas on katkennut.. Tämmöinen kuulemma yleistä kissoilla. Täytyy ilmeisesti mennä Sheba ostoksille..

Peto oli viime viikolla mukana töissä ja ihotauteihin erikoiostuneen lääkärin katsottavana. Käyttäytyi erittäin hienosti, oli työkavereiden mukaan täysin huomaamaton meidän taukohuoneen nurkassa koko 4h. Olen siitä tosi ylpeä!

Lääkäri diagnosoi Pedolla folliculiitin eli karvatupentulehduksen, syy tähän voi sitten olla allergia tai jokin ihan muu, pahimmillaan immunologinen sairaus. Hoitona ruokavalio, mitä ei ole ennen syönyt eli saatiin ankka-maniokki ruokaa ja antibioottia sekä pesut Malasebilla ja rasvahappokuuri. Todennäköisesti on jotain ruoka-aineallergiaa, dieetillä aletaan nyt pikkuhiljaa selvittää mille mahdollisesti. Pedolla on myös kuiva ihotyyppi, ja koska karvapeite on kovin huono ei se suojaa ihoa tarpeeksi. Siitepölyt mm. pääsee suoraan ihokosketukseen helposti, kuten kaikki hyönteiset ja veden bakteerit uidessa.

Neljän viikon päästä vien Pedon kontrollikäynnille.